Videohaastattelu: Mitä on tietoinen läsnäolo
Anastasia Kozlovski Hyvän Olon koulutuskeskus Aitologiasta haastattelee Erja Landenperää, joka on mindfulness ohjaaja, elämäntaitojen valmentaja Life Coach GLC ®, kouluttaja ja fasilitoija.
Anastasia: Mindfulnessista puhutaan nykyään paljon. Mitä se oikein on?
Erja: Se on todellisuuden tarkkaa havainnointia ja hyväksyvää läsnäoloa.
Mindfulness meditaatioissa tutkimme ennen kaikkea oman mielemme, tunteidemme ja kehomme tuntemuksia. Tämä siksi, että tietäisimme mikä meille on hyväksi ja miten tunteemme ja ajatuksemme työskentelevät.
Saatamme esimerkiksi havaita uusia mahdollisuuksia. Joskus taas tulemme tietoisiksi siitä, että oma mielemme moittii meitä milloin mistäkin. Sen mielestä vähän kaikki saattaa olla meidän syytämme. Saatamme myös huomata, että tällaisen sisäisen puheen toistuminen synnyttää meissä ahdistusta, ehkä häpeää ja pelkoakin. Silloin kun huomaamme asioita, olivatpa ne ikäviä tai iloisia, voimme alkaa vaikuttaa niihin, työskennellä niiden kanssa.
Ennen kaikkea opimme olemaan ottamatta kaikkia ajatuksiamme ja tunteitamme liian vakavasti sillä huomaamme, että niitä tulee ja menee.
Sen sijaan opimme tulemaan tähän hetkeen, tähän ainoaan kulloiseenkin hetkeen, jolloin voimme asioille jotain todella tehdä. Opimme olemaan hereillä, läsnä elämämme suurissa ja pienissä hetkissä.
Anastasia: Mitä on tämä paljon puhuttu läsnäolo?
Erja: Se on tietoisuuden tila, jolloin olemme läsnä itsellemme, sille asialle, jota olemme tekemässä ja toisillemme. Vain läsnäolon tilassa kykenemme havainnoimaan ja luomaan uutta. Suorittavassa mielentilassa suoritamme – ehkä joskus jopa elämää. Saamme kyllä aikaiseksi, mutta myös kuljemme vanhoja latuja ja olemme ikään kuin automaattiohjauksella.
Läsnäolon tila on havainnoiva ja uutta luova. Läsnäolon tilassa kokee myös luontevaa yhteyttä kehoonsa ja tietää mitä sille todella kuuluu. Voiko se hyvin vai tarvitsisiko se vaikka reipasta liikuntaa, unta tai venyttelyä. Vain läsnäolon tilassa meillä on mahdollisuus kokea luontevaa yhteyttä toisiimme, kommunikoida aidosti.
Anastasia: Miksi mindfulnessia pitäisi harjoittaa? Eikö läsnä oleminen synny ihan luonnollisesti, itsestään?
Erja: Olemme evoluution kuluessa kehittäneet mieltämme muistamaan paljon asioita ja varautumaan kaikenlaisiin tilanteisiin jo ennakolta. Tiedon määrän sekä eri informaatiokanavien nopea kasvu on tuonut meidät tähän maailmaan, jossa herkästi koetamme olla kaiken ulottuvilla 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa. Niin hieno ja tarpeellinen kuin tuo suorittava mielemme onkin, niin aivoillamme, jotka joutuvat tekemään kaiken ajattelu ja muistamistyön on omat selvät rajansa. Aivomme eivät yksinkertaisesti jaksa tätä hektistä menoa ilman taukoja ja mahdollisuutta palautua.
Kaikki kuvaamani muutokset ovat vielä tapahtuneet niin nopeasti, että meillä ei ole paljoakaan perinteistä apua nykyisessä tilanteessamme.
Kun siihen vielä liittää suorittavan mielen, siis tietyn aivojen tietoisuustilan perusluonteen keskittymisen pelkästään korjattaviin asioihin, emme kohta enää näe mitään muuta kuin asioita, jotka ovat huonosti. Kun kielteiset asiat saavat vielä psyykessämme 3 x myönteisiä suuremman tilan, niin alamme nähdä virheellisesti niin, että kaikki on huonosti. Saatamme kokea, että kaikki on huonosti maailmassamme, ihmiset ympärillämme ovat viallisia ja me itse poikkeuksellisen surkeita. Ei meistä yksikään jaksa maailmassa, jossa kaikki on huonosti. Vähitellen uuvumme ja lamaannumme.
Masennuksen ennustetaan oleva vuonna 2030 suurin yksittäinen kuormittaja kaikkialla maailmassa. Se vie ihmisiltä työkykyä ja elämänlaatua. Se on myös tappava tauti.
Anastasia: Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Erja: Harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa ja havainnoida tarkasti. Tehdä siis sinänsä yksinkertaisia, joskaan ei välttämättä helppoja mindfulness harjoituksia. Hengitykseen, sen fyysisiin tuntemuksiin keskittyminen luo yhteyden kehoomme. Hengityksen tarkkaaminen jo yksinään muuttaa tietoisuudentilaamme läsnä olevaksi.
Läsnäolon tila vaikuttaa hermostoomme rauhoittavasti. Se auttaa meitä keskittymään käsillä olevaan tehtävään. Läsnä olevassa tilassa emme tuhlaa ajatuksiamme niihin asioihin, jotka jo menivät tai joiden aika ei ole vielä. Läsnäolon tilassa koko energiamme on käytettävissämme.
Yhden kerran meditoiminen ei riitä kuitenkaan muuttamaan taipumuksiamme pysyvästi. Siksi meidän on harjoiteltava päivittäin. Istuttava alas ja harjoitettava tarkkaavaisuutta kaikelle sille mikä on läsnä juuri nyt. Ohjatut meditaatiot ovat oiva apu kesyttäessämme kiihkeänä vaeltavaa mieltämme.
Anastasia: Miten pääsee parhaiten alkuun?
Erja: Ajatustensa ja tunteidensa havainnointi on haasteellista. Siksi useimmille meistä on helpointa aloittaa harjoittaminen kurssilla. Myös muiden kanssa yhdessä meditoimisessa on jotain erityisen parantavaa ja keskittymistä auttavaa.
Mindfulnessia voi tunnustella osallistumalla johonkin lyhyempään esittelyluontoiseen koulutukseen, mutta paras tulos syntyy esimerkiksi 8 viikon koulutuksessa. Huolellisesti laadittu ohjelmakokonaisuus, levollinen ohjaus ja ryhmän luoma tuki on arvokas apu.
Anastasia: Kuinka paljon pitää harjoitella?
Erja: Suositus on, että varaa aikaa 30-45 minuuttia harjoituksiin. Useimmiten tuo aika koostuu parista, kolmesta lyhyemmästä meditaatiosta, joita voi tehdä esim. yhden aamulla ja yhden illalla. Lisäksi mindfulnessissa on hauskoja epämuodollisia harjoituksia kuten aistimustensa tarkkaaminen hampaita harjatessaan tai paikasta toiseen siirtyessään. Mindfulnessia harjoittaessaan oppii hyödyntämään pakollisia luppoaikoja mielensä harjoittamiseen ja hermostonsa rauhoittamiseen.
Anastasia: Onko tutkittu mihin kaikkeen mindfulness tehoaa?
Erja: Mindfulness auttaa lähes kaikkeen sillä tavoin, että se kokemus, joka meillä on jostain asiasta, muuttuu. Se taas muuttaa toimintaamme ja tunnetilojamme. Ajatustensa hallinta ja keskittymiskyky, mieliala ja ihmissuhteet ovat niitä, jotka näyttävät paranevan kaikkein eniten.
