Vuorovaikutus- ja tunnetaitoja vanhemmille ja nuorille
"Vanhemmille oppia eikä keppiä!"
Vanhempia usein syytetään nuorison omista ongelmista ja niistä häiriöistä, joita nuoret joskus aiheuttavat yhteiskunnalle. Tilastot osoittavat, että depressio ja itsetuhoisuus ovat kansantauteja jo nuoruudessa. Ja jos nuoret eivät selviydy opiskelusta, kehityskriiseistä ja työelämästä, monet suuntaavat syyttävän sormensa kohti vanhempia.
Mutta kuka auttaa vanhempia, nuoria ja lapsia? Onko heitä edes yritetty auttaa kasvattamaan lapsensa tehokkaammin, onko heille opetettu vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja? Onko nuorille ja vanhemmille opetettu tunnesäätelytaitoja? Mistä he saisivat tietoa, mitä he voisivat tehdä toisin ja miten?
Kritiikin ja vaatimusten sijaan vanhemmat ja lapset tarvitsevat vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Joka vuosi Suomessa n. 120 000 vanhempaa yrittää ottaa vastaan yhden kaikkein vaikeimmista tehtävistä: pienen, lähes täysin avuttoman vastasyntyneen lapsen, täyden vastuun hänen fyysisestä ja psyykkisestä terveydestään sekä kasvatuksestaan. Sen vaikeampaa ja vaativampaa työtä on vaikea kuvitella. Kuitenkin vain harva vanhempi on koulutettu tehtäväänsä. Kuinka moni vanhempi käy laadukkaalla vanhemmuuskurssilla?
Sellainen valmennus saattaisi antaa monille vanhemmille mahdollisuuden tulla huomattavasti paremmaksi kasvattajaksi. On mahdollista hankkia vuorovaikutustaitoja, joiden avulla vanhempien ja lasten välinen vuorovaikutus pysyisi avoimena, ja vanhempien ja lasten väliset ristiriidat olisi mahdollista selvittää siten, että heidän suhteensa vahvistuisi eikä suinkaan huononisi. Vanhemmat ja lapset oppisivat myös uudenlaisen tavan suhtautua tunteisiin ja käsitellä vaikeita tunne-elämän tilanteita.
