Mitä on väkivallaton vuorovaikutus (NVC)?
Tässä videossa Anastasia Kozlovski Koulutuskeskus Aitologiasta haastattelee Hanna Savannaa, joka on sertifioitu NVC kouluttaja Suomessa. Hän kertoo siitä, mitä NVC eli Nonviolent Communication, Väkivallaton vuorovaikutusprosessi on ja siitä, mikä on NVC filosofian mukaan pahin kirosana.
Anastasia: Hanna, olet NVC kouluttjaa ja olet kouluttanut jo 15 vuotta ihmisiä NVC taidoista. Voisitko kertoa mitä NVC tarkkaan ottaen on.
Hanna: Se on lyhenne Nonviolent Communication prosessista, mikä psykologian tohtori Marshall Rosenberg on 60-luvulla kehittänyt. Hän on tutkinut ihmisiä ja vuorovaikutusta ja tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi me ajattelemme hirveän usein aika väkivaltaisesti muista ihmisistä ja itsestämme ja jos me ei mitenkään jarrutella ja prosessoida meidän omia ajatuksia, niin se saattaa näyttäytyä puheessa.
Anastasia: Voitko kertoa jotain esimerkkiä, mikä se on, semmoinen tavallinen väkivaltainen ajatus.
Hanna: Esimerkiksi Rosenberg on sanonut, että hänen mielestään maailmankaikkeuden pahin kirosana on pitäisi. Se vie jo kaikesta tekemisestä ilon pois heti jos ajattelee, että minun pitäisi ja sitten ei huvita enää yhtään.
Anastasia: Minä käytän sitä tosi paljon.
Hanna: Ja se on kauhean tavallista, kun me ollaan totuttu sellaiseen kieleen.
Anastasia: Miten sitä voi käyttää eri tavalla?
Hanna: NVC prosessi on tarvelähtöinen, eli meidän ihmisten universaalit tarpeet on siinä lähtökohtana. NVC:n filosofia perustuu kahteen perusolettamukseen: toisaalta kaikki mitä ihmiset tekevät, sen taustalla on pyrkimys tyydyttää jotain tarvetta, vaikkakin se tarve ei aina edes tyydyty tekemisen seurakusena. Toinen on se, että ihmiset haluavat edistää toisensa hyvinvointia silloin, kun se on vapaaehtoista, eli silloin kun ei ole pakko eikä pitäisi.
Anastasia: Eli semmoisia aika altruistisia ajatuksia, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä olento.
Hanna: Joo, vaikka ihmiset tekevät pahoja tekoja niin niillä on ns. hyvä tarkoitus kaikkien väkivaltaisten tekojen taustalla.
NVC vuorovaikutusprosessissa korostetaan, kuinka vaarallista on käyttää vaihtoehdotonta kieltä, voimme kuitenkin korvata pakottamisen kielen valinnanmahdollisuuksien kielellä. Kokeilkaa esimerkiksi korvata "pitäisi" sana, "minä valitsen" ilmaisulla, esim. jos on vaikea kuskata lapset harrastuksiin, sanokaa "minä valitsen kuljettaa lapset harrastuksiin" ei niin, että on pakko kuljettaa. Katsokaa tapahtuuko jotain muutosta kun sanotte asiat eri tavalla. Kirjoittakaa meille näistä omista havainnoista Facebookissa ja kiitos paljon mielenkiinnostanne!
