Jatkuva alakuuloisuus ja masennus, maailman suurin terveysuhka
Karut tilastot
Jokaisella meistä on erittäin korkea riski sairastua masennukseen jossakin elämänsä vaiheessa. Masennus myös uusiutuu herkästi.
– WHO:n tilastot osoittavat selvästi, että depression aiheuttama taakka todennäköisesti lisääntyy niin paljon, että vuonna 2030 se on suurin yksittäinen kuormittaja, Shekhar Saxena WHO:sta totesi BBC:lle1.
Saxenan mukaan masennus on paljon yleisempi sairaus kuin jotkin muut paljon pelätymmät sairaudet, kuten AIDS tai syöpä.
– Sitä voisi kutsua hiljaiseksi epidemiaksi.
Masennus on raskas taakka, joka vaivaa nykyään miljoonia ihmisiä ja on yleistymään päin länsimaissa ja niissä kehittyvissä maissa, jotka ovat ryhtyneet länsimaistamaan talousjärjestelmäänsä. Neljäkymmentä vuotta sitten ensimmäinen masennus sairastettiin keskimäärin 40-50-vuotiaana, mutta nykyään se koetaan noin 25-vuotiaana. Viime aikoina masennuksesta on tullut yleisin sairauslomaan johtava diagnoosi: se on syynä kolmasosasta puoleen määrätyistä sairauslomista.
Masennuksen yleisyys nykypäivänä
Noin 12 % miehistä ja 20 % naisista sairastuu vakavaan masennukseen jossakin elämänsä vaiheessa2.
Ensimmäinen vakava masennusjakso koetaan yleensä noin 25-vuotiaana. Huomattava osa ihmisistä sairastaa ensimmäisen vaikean masennuksensa myöhäislapsuudessa tai nuoruusiässä3.
Suomessa joka hetki noin 5 % väestöstä kärsii vakavasta masennuksesta4. Lisäksi kliinistä masennusta pitää erottaa masentuneisuudesta eli jatkuvasta alakuuloisesta mielialasta, joka on vielä yleisempi kuin masennuksen kriteerien mukainen sairaus.
Aina masennus ei hellitä: 15-39 % sairastuneista voi olla kliinisesti masentuneita vuosi oireiden puhkeamisen jälkeen5. Ja 22 % sairastuneista on masentuneita vielä kahden vuoden kuluttua6.
Jokainen masennusjakso kasvattaa masennuksen uusiutumisen mahdollisuutta 16 prosentilla7.
Noin kahdeksan prosenttia suomalaista käyttää lääkärin määräämiä masennuslääkkeitä8.
Masennuksen oireet
Jokainen masennuksen kokenut tietää, että se voi aiheuttaa lamauttavaa ahdistusta, epätoivon tunnetta ja voimakasta tyytymättömyyttä omaan itseen. Olo tuntuu toivottomalta, haluttomalta ja lopen uupuneelta, kun haaveet onnesta raukeavat tyhjiin. Kun olemme syvästi onnettomia tai masentuneita, meissä lähtee liikkeelle tunteiden, ajatusten ja fyysisten tuntemusten vyöry.
Masentunut voi kärsiä kaikista tai joistakin seuraavista oireista:
Masentunut tai surullinen mieliala suurimman osan päivästä
Vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä kaikissa tai lähes kaikissa asioissa, joista on aikaisemmin nauttinut
Huomattava laihtuminen ilman erityisruokavaliota, painonnousu tai lähes päivittäiset ruokahalun muutokset
Univaikeudet yöllä tai lisääntynyt unen tarve päivällä
Huomattava hidastuminen tai kiihtyneisyys päivän toimissa
Väsymys tai voimattomuus melkein joka päivä
Arvottomuuden tunteet tai kohtuuttomat tai aiheettomat syyllisyydentunteet
Keskittymisvaikeudet ja ajattelukyvyn heikentyminen, jotka saattavat vaikuttaa muiden silmissä päättämättömyydeltä
Toistuvat kuolemaan liittyvät ajatukset, itsemurha-ajatukset (joihin voi liittyä itsemurhasuunnitelma) tai itsemurhayritys
Depression alku
Useimmilla depressio saa alkunsa reaktiona johonkin ikävään tapahtumaan tai käänteeseen elämässä. Masennusta tuottavia tapahtumia ovat erityisesti menetykset, nöyryytykset ja tappiot, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme olosuhteiden uhriksi, esim. työpaikan menetys tai ero.
Kriisi vai masennus?
Masennusta ei tule sekoittaa suruun ja kriiseihin eli elämän traagisia tapahtumia seuraavaan ei-patologiseen reaktioon. Kriisillä on yleensä jokin selkeä syy, tärkeä menetys joka laukaisee oireet, esimerkiksi läheisen kuolema, avioero tai työpaikan menettäminen. Masennuksen syyt ovat taas usein aika epäselviä, joskus ihminen ei edes osaa sanoa, miksi on masentunut. Kriisistä toipuminen vie omaa aikaansa ja se tapahtuu tiettyjen vaiheiden kautta. Ensimmäinen vaihe on sokki, järkytys tai pettymys, sitten ahdistus, sen jälkeen mieli alkaa vähitellen sopeutua tilanteeseen.
Taipumus depressioon
Kriisit ja menetykset kuuluvat väistämättä ihmisenä olemiseen, mutta tällaiset vaikeat kokemukset aiheuttavat masennusta vain joillakin meistä. Vuosikymmeniä sitten Aaron Beck huomasi, että kielteisillä ajatuksilla oli tärkeä osuus masennuksen syntyyn9. Beck ja hänen työtoverinsa havaitsivat, että ajatukset muokkaavat mielialaa suuresti, koska tunteitamme eivät säätele niinkään tapahtumat sinänsä vaan omat tulkintamme noista tapahtumista. Sama tapahtuma siis saattaa aiheuttaa erilaisia tulkintoja ja tunteita eri ihmisillä.
Nykyään tiedetään, että tilanne on vielä monimutkaisempi. Paitsi että tunteet vaikuttavat mielialaan, masennukseen alttiilla ihmisellä mieliala voi myös vaikuttaa ajatuksiin niin, että hänen omat ajatuksensa masentavat jo valmiiksi alakuloista mieltä entisestään. Depressioon taipuvaisten ei tarvitse kokea traumaattista menetystä vajotakseen uudestaan masennuksen kierteeseen: arkisetkin vastoinkäymiset voivat aiheuttaa mielialan laskua. Lisäksi tämä yhteys juurtuu niin syvälle, että depressioon johtavat negatiiviset ajatukset saattaa laukaista jopa niin vähäinen surumielisyyden häivähdys, että ihminen tuskin huomaa sitä itsekään.
Masennukseen sairastuneet poikkeavat niistä, joilla ei ole ollut masennusta, seuraavalla tavalla: masennusjakson jälkeen aivoihin syntyy yhteys surullisen mielialan ja kielteisten ajatusten välille. Sen jälkeen normaalikin surumielisyys voi herättää hyvin kielteisiä ajatuksia.
Masennuksella on suuri taipumus toistua
Vähintään viisikymmentä prosenttia masennuksen kokeneista sairastuu uudestaan, vaikka vaikuttaisikin toipuneen täysin.
Toisen tai kolmannen masennusjakson jälkeen uusiutumisriski nousee 80-90 prosenttiin.
Alle kaksikymmenvuotiaina ensimmäisen masennuksensa kokeneet ovat erityisen suuressa vaarassa masentua uudestaan.
Aivoissa muutoksia myös neurobiologisella tasolla
Neurobiologisella tasolla masennuspotilailla usein havaitaan kohonneita kortisolin (stressihormonin) tasoja, hermosolujen tuhoutumista mm. hippokampuksen alueella ja serotoniinivaje. Tutkimuksissa on todettu, että masennuspotilaiden hippokampus on selvästi pienentynyt ja että masennuksen kesto on suorassa suhteessa tähän pienentymiseen. Se johtuu hermosolujen kuolemisesta.
Miten tähän tilanteeseen tullaan? Kun ihminen altistuu jatkuvasti stressille, hänen kehonsa erittää stressihormonia kortisolia. Pieni määrä kortisolia ei aiheuta aivoille mitään riskiä, mutta suuret määrät ovat tuhoisia. Kortisolin erityisenä kohteena ovat hermosolujen yhteydet, synapsit, joita se katkoo stressin seurauksena.
Hermosolujen tuhoutumisen ja synapsien katkeamisen uskotaan selittävän sitä, miksi masennuspotilaat jäävät hyvin helposti negatiivisen ajattelun kierteeseen. Stressivalassa aivot käyttävät ja samalla vahvistavat niitä hermoratoja, jotka liittyvät suoraan stressitilanteeseen. Samanaikaisesti muut hermoradat jäävät käyttämättä ja käyttämättömät yhteydet tuhoutuvat tavallista helpommin kortisolin vaikutuksen vuoksi.
Masennukseen liittyvät negatiiviset ajatukset alkavat kiertää samaa rataa. Kierteestä on vaikea päästä eroon, koska muita, vaihtoehtoisia hermoratoja ei ole. Oireet pahenevat, jos tilanne on kestänyt kauan ja hermosolujen tuhoutumistaso on korkea. Serotoniini-hormonin tehtävä on huolehtia siitä, että viestit kulkevat synapsien välillä, mutta jos yhteyksiä ei ole, se ei voi tehdä oma työtään yhtä tehokkaasti.
Masennuksen hoitovaihtoehdot
Masennuksen hoitoon lääkäri usein määrää ensiavuksi lääkettä, jotka yleensä vaikuttavat aivojen serotoniinitasoon. Psykoterapia on toinen vaihtoehto. Hyvin monet depressioista kärsivät henkilöt hyötyvät psykoterapioista. Hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen terapia (mindfulness-based cognitive therapy, MBCT) on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Myös liikuntaa käytetään masennuksen hoidon tueksi. Liikunta lievittää masennusta joskus jopa nopeammin kuin masennuslääkkeet. Harvinaisemmat hoitomuodot ovat sähköhoito (ECT), aivokuoren sähköinen magneettistimulointi (TMS) ja pihtipoimun seudun stimulointi elektrodeilla (DBS-hoito). Lisäksi läheisten huomio ja apu ovat erittäin tärkeitä masennuspotilaalle.
Masennuksesta lisää:
Viitteet:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8230549.stm
Weissman, M., & Olfson, M. (1995). Depression in women: Implications for health care research. Science, 269, 799-801.
Kessler, R., Berglund, P, Demler, O., Jin, R., Koretz, D., Meri- kangas, K. et ai. (2003). The epidemiology of major depressive disorder: Results from the National Comorbidity Survey Replication (NCS-R). Journal of the American Medical Association, 289, 3095-3105.
Depressio, Käypä hoito -suositus http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50023
Berti Ceroni, G., Neri, C. & Pezzoli, A. (1984). Chronicity in major depression: A naturalistic prospective study. Journal of Affective Disorders, 7, 123-132.
Keller, M., Klerman, G., Lavori, R, Coryell, W., Endicott, J. & Taylor, J. (1984). Long-term outcome of episodes of major depression: Clinical and public health significance. Journal of the American Medical Association, 252, 788-792.
Solomon, D., Keller, M., Mueller, T., Lavori, E, Shea, T., Coryell, W. et ai (2000). Multiple recurrences of major depressive disorder. American Journal of Psychiatry, 157, 229-233.
Pekka Mykkänen: Miljoonat saattavat syödä turhaan masennuslääkkeitä. Helsingin Sanomat 8.1.2010, B3
Beck, A. T. (1976). Cognitive Therapy and the Emotional Disorders. New York: International Universities Eress.
