Anastasia Kozlovskia haastateltiin vuorovaikutustaidoista
MTV haastatteli 20.5.2014 Kozlovski Anastasiaa aiheesta, joka liittyy erittäin läheisesti Aitologian tarjoamaan NVC -koulutukseen. Haastattelussa käytiin läpi NVC vuorovaikutustaitojen etuja ja arkipäiväisiä tilanteita, missä niitä voitaisiin käyttää.
Syyllistätkö ja moititko kumppaniasi? Lopeta haitalliset tavat oikeanlaisilla vuorovaikutustaidoilla.
Ei tämä ole minun syyni vaan sinun, sinä aiheutit tämän! Kuulostaako tutulta? Tuhoisista vuorovaikutustaidoista voi oppia eroon esimerkiksi väkivallattoman vuorovaikutuksen keinoin.
Me kaikki teemme sitä: ohitamme toisen kokemuksia, alamme neuvoa kuuntelematta toisen ihmisen ongelmia ja toivomme, että miesystävä vain lukisi ajatuksemme ja taianomaisesti tietäisi, mitä haluamme. Kommunikoinnissa voivat auttaa NVC-vuorovaikutustaidot.
NVC tulee sanoista Nonviolent Communication, siis väkivallaton vuorovaikutus. Menetelmän kehitti 1950–1960-luvuilla psykologian tohtori Marshall Rosenberg.
– NVC on pikku hiljaa rantautumassa myös Suomeen. Henkilökohtaisesti olen NVC:hen sen takia ihastunut, että se on aika selkeä ja hyvin ymmärrettävä kokonaisuus, joka pitää sisällään monenlaisia tärkeitä asioita, kertoo psykiatriaan erikoistuva lääkäri ja kognitiivinen lyhytterapeutti Anastasia Kozlovski koulutus- ja konsultointikeskus Aitologia Oy:stä.
– NVC on menetelmä, jonka avulla ihminen oppii puhumaan selkeästi ja avoimesti, esittämään omia tunteitaan, tarpeitaan ja selkeitä pyyntöjä niin, ettei sitä puhetta koeta niin sanotusti väkivaltaiseksi. Ei painosteta toista ihmistä, vaan ollaan kunnioittavasti vuorovaikutuksessa ja otetaan huomioon toisen ihmisen tunteet, tarpeet ja pyynnöt.
Kozlovskin mukaan NVC:tä käytetään Amerikassa kaikenlaisissa vuorovaikutustilanteissa: esimerkiksi koulukiusaamisen ehkäisyssä ja jopa tilanteissa, joissa sodan uhka tai diplomaattinen ongelmatilanne vaanii.
Väkivallalla tarkoitetaan NVC:n tapauksessa sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Väkivaltaiseksi kommunikoinniksi voidaan luokitella esimerkiksi se, kun ihminen määrittelee toisen ihmisen ensivaikutelman perusteella, syyllistää, haukkuu tai moittii. Hän voi esimerkiksi sanoa ”ei tämä ole minun syyni vaan sinun, sinä aiheutit tämän”. Vastaavasti toinen ihminen voi apeana todeta: ”ei tämä ollut sinun syysi vaan minun, minä sain, mitä ansaitsin”.
– Esimerkiksi sitä ei voi pitää rakentavana, jos ihminen mitätöi toista, ohittaa toisen kokemuksia. Jos esimerkiksi antaa valmiita neuvoja kysymättä, haluaako toinen kuulla omia kokemuksia tästä asiasta, Kozlovski kuvaa.
"Ajatellaan, että pitäisi olla kiltti"
Kun ihminen ei osaa kommunikoida selkeästi, omat toiveet ja pyynnöt jäävät epäselviksi. Esimerkiksi parisuhteessa tämä aiheuttaa ongelmia: kumppani ihmettelee, miten toinen ei voi tajuta ”yksinkertaista pikku juttua”, vaikka asiaa ei ole koskaan käyty läpi ja selitetty kunnolla.
– Monesti odotetaan pitkään ennen kuin räjähdetään totaalisesti, eikä sanota ajoissa asioita rakentavalla tavalla. Että toinen ihan oikeasti tajuaisi, mistä on kysymys, Kozlovski kuvailee.
Suomalaisille esimerkiksi kieltäytyminen ja ”ei”-sanan sanominen selkeästi ja ymmärrettävästi on vaikea asia.
– Jotenkin ajatellaan, että pitäisi olla kiltti, pitäisi suostua kaikkeen. Se on ihan taidon puutetta: on vaikea sanoa ”ei”, kun ei ole totuttu sanomaan sitä eikä treenattu, että miten sitä voisi sanoa niin, että toinen ymmärtäisi pointin eikä loukkaantuisi. Ihan oikeasti voi sanoa ”ei” ja sen sanomisen harjoitteleminen on todella merkityksellistä, Kozlovski kuvailee.
– Entä miten esitetään selkeitä pyyntöjä, miten kuunnellaan? Lasten kanssa monesti tulee tällainen tilanne, että lapset vaikka kertovat jostakin asiasta, joka on vaikea, ja äidit tai isät ovat nopeita neuvomaan: no, sinun olisi pitänyt tehdä näin, tuo on pikkujuttu! Ei edes kuunnella sitä, mitä lapsi on sanomassa, ei jäsennetä asiaa lapselle eikä sanoiteta lapsen tunteita ja tarpeita asian takana. Tietenkään lapsikaan ei sitten opi kommunikoimaan ja jäsentämään omia tunteita ja tarpeita.
Samalla lapsi sisäistää vanhempiensa puheet ja perii heidän toimintamallinsa. Aikuisena hän selittää vaikean tilanteen tulleen, ettei se haittaa.
– Hänkin sanoo itselleen, että sehän on vain pikkujuttu. Vaikkei se olekaan, vaikka useammin kannattaisi pysähtyä miettimään.
Oheisen linkin kautta pääset alkuperäiseen artikkeliin: Syyllistätkö ja moititko kumppaniasi?
