Mistä johtuu ylireagointi?

Mitä tehdä tilanteissa, jolloin et ole omaa itsesi?

Olet varmaankin tavannut ihmisiä, jotka innostuvat ”liikaa” jostakin puheenaiheesta, puhuvat kauan ja kummallisen kiihkeästi, joskus ihan järkeviä, toisinaan mielestäsi täysin outoja asioita. Ja olet varmasti törmännyt sellaisiin, jotka ottavat vain yhden näkökulman tarkasteluun ja unohtavat kaikki muut näkökulmat väittäen, että heidän mielipiteensä on ainoa oikea.

Tai kenties olet itse joskus huomannut, että olet puolustamassa omaa kantaasi todella kiihkeästi ja sitten ihmettelet, että mikä sinuun on mennyt? Mistä syntyy tällaisia tunneladattuja tiloja? Miksi joistakin faktoista voidaan keskustella rauhallisesti ja neutraalisti, ottaen kaikki vaikuttavat seikat huomioon, ja joskus taas se ei vaan yksinkertaisesti onnistu? Mikä on se seikka, joka tekee puheenvuoroista tai ajattelutavoista joskus niin tunnepitoisia? Miksi jotkut tunteet vaan ns. jäävät päälle pitkäksi aikaa kun toiset menevät nopeasti ohi?

Syynä saattaa olla traumaattinen tapahtuma

Vastaus voisikin löytyä aikaisemmista kokemuksistamme ja traumoistamme. Traumalla tarkoitan semmoista tapahtumaa, joka oli järkyttävä henkilön kehitystason ja vaikeiden tilanteiden käsittelykykynsä nähden, jota on koettu epäoikeudenmukaisena, järkyttävänä ja satuttavana tapahtumana. Tällainen trauma käsittelemättömänä jää ns. muhimaan pitkäksi aikaa, vaikka itse tapahtuma ehkä jopa unohtuukin välillä. Lopputuloksena traumaattinen tapahtuma herkistää mielen ylireagoimaan tietyissä traumatilannetta muistuttavissa tilanteissa. Kun joku ulkoinen tai sisäinen tekijä muistuttaa traumaattisesta tapahtumasta, ihmisessä aktivoituu taistele/pakene/jähmety -reaktio ja adrenaliini tulvii kehoon. Limbinen järjestelmä yliaktivoituu ja tapahtuu ns. tunnekaappaus, jolloin on vaikea ajatella järkevästi tästä asiasta ja helposti nähdään tätä nykyistä tilannetta vanhan trauman kautta eli useimmiten yksipuolisesti. Tällaisen tunnekaappauksen aikana on helppo tehdä vääriä johtopäätöksiä ja harkitsemattomia tekoja, varsinkin jos trauma on ollut erityisen vaikea, tai se on tapahtunut varhain, tai toistunut monta kertaa aikaisemmin ja sillä tavalla vahvistunut.

Seuraavalla kerralla kun koet kenties ylireagoivasi, tee seuraava harjoitus: 1. Sulje hetkeksi silmäsi ja yritä tunnustella tunteitasi ja kehotuntemuksiasi, jotka noihin tunteisiin liittyvät. 2. Silmät edelleen suljettuna palauta mieleesi, milloin viimeksi koit samanlaisia tunteita yhtä voimakkaasti nuoruudessa tai mieluummin lapsuudessa. Tuleeko joku mielikuva heti? Löysitkö jotain mielenkiintoisia yhtymäkohtia lapsuuden/ nuoruuden tilanteen ja nykytilanteen välillä? Jos yhteys löytyy, sen jälkeen on yleensä paljon helpompi ymmärtää omaa tunnetilaa ja yllykkeitä sekä reagoida käsillä olevaan tilanteeseen paljon järkevämmin.

Esimerkki

Luennoitsija korostaa toistuvasti suurella tunnelatauksella, miten tärkeää on ottaa huomioon tietyt seikat. Yhtäkkiä opiskelijalle syntyy selittämätön ja hyvin epämiellyttävä tunne siitä, että tuo luennoitsija on jotenkin vastenmielinen. Järjellään opiskelija kuitenkin ymmärtää, että luennoitsija on sinänsä oikeassa. Kun opiskelija sulkee silmät ja tunnistaa omia tunteitaan ja kehoaistimuksiaan, hänelle tulee yhtäkkiä mieleen oma lapsuutensa, jolloin hänen isänsä sairauskohtauksen aikana väitti kummallisia asioita niin, että ne olivat hänen mielestään täysiä totuuksia vähän samalla esitystavalla kun nykyinen luennoitsija. Pienenä lapsena tämä meidän kuulijamme joutui puhumaan isälleen järkeä, joka oli todella epämiellyttävä kokemus, kun hän pienenä poikana joutui ns. aikuisen rooliin opastamaan aikuista miestä.

Traumaattiset kokemukset saattavat herättää toisiaan

Entä esimerkkiluennoitsija? Hän oli niin kiihkeä omassa puheessaan sen takia, että hän taas omassa lapsuudessaan joutui sietämään paljon turvattomuutta ja vanhempiensa tietämättömyyttä, joten hän aikuisena yrittää pitää huolen siitä, että opiskelijat varmasti ymmärtävät ns. perusasiat ja eivät ole tietämättömiä, niin kuin aikoinaan hänen vanhempansa. Siitä syntyi hänen suuri tunnelatauksensa...

Mielestäni on tärkeää ymmärtää, mistä sellaiset tunneladatut tilanteet ovat peräisin ja sen, etteivät ne johdu siitä provosoivasta ”vastenmielisestä” ihmisestä vaan omasta taustastamme ja ajattelutavasta. Heti kun tunnistamme sen, tilanne helpottuu ja jäsentyy ja meidän on helpompaa reagoida järkevämmin käsillä oleviin tapahtumiin!