Hallitsetko jo hallitsematonta ja mitä on elämänhallinta?

Aitologian perustamiseen liittyvä urakka, jatkuva epävarmuus ja välillä valtava kiire herättivät taas pohtimaan elämänhallintakysymyksiä. Miten hallitaan elämää, joka viime kädessä ei ole hallittavissa? Mistä tiedetään, mihin asioihin voidaan vaikuttaa ja mihin ei? Voisiko liiallisista kontrolliyrityksistä seurata vain ongelmia?

Otetaan esimerkkinä ruuhkavuodet. Ruuhkavuodet ovat toisaalta todella rankkoja mutta toisaalta myös antoisia monesta eri syystä. Moni lapsiperheen vanhempi kokee olevansa jatkuvassa stressi- ja uupumistilassa kun pitää hoitaa koko ajan miljoonaa asiaa samanaikaisesti. Monet naiset kokevat, että pitää olla samanaikaisesti hyvä äiti, rakastava vaimo, luotettava työntekijä, huomaavainen ystävä, kiltti, mutta oikeuksiaan puolustava "tyttö", kelpo kansalainen yms. Kaikkien roolien lisäksi pitäisi muistaa myös itseään ja omia harrastuksia, pitäisi näyttää hyvältä ja kehittyä ihmisenä. Miten voi olla kaikissa noissa rooleissa riittävän hyvä kun on vielä pieniä lapsia, jotka jatkuvasti kaipaavat huomiota ja huolenpitoa ja välillä vievät kaikki jäljellä olevat voimat?

Mitä on elämänhallinta? Onko se kenties oma asenne elämää kohtaan? Voisiko olla niin, että elämänhallinta syntyy siitä, ettei haluakaan hallita elämää? Jos luopuukin turhista kontrolliyrityksistä, mitä siitä voisi seurata? Seuraako sitä totaalinen kaaos vai parempi järjestys?

Voisiko ajatella, että elämänhallinta olisi eräänlainen kultainen keskitie totaalisen kontrollin ja totaalisen kaaoksen välillä? Voisiko se olla lempeä ja hyväksyvä asenne elämää kohtaan? Jos kerran elämämme on aika hektinen ja vaikeasti kontrolloitava, niin voisimmeko hyväksyä tämän tosiasian?  Voisimmeko tehdä tietoisen päätöksen ja panostaa vain asioihin joihin voimme ja haluamme vaikuttaa ja jotka ovat meille arvokkaita?

Entäs jos luovumme ilmaisuista ”minun on pakko”, ” joudun”, ”minun täytyy”, ”minun pitää” ja korvaamme ne ilmaisulla ”minä valitsen”?  Jos ruuhkavuodet ovat meidän valintamme, eikä pakollinen suoritus, niin kai me voimme nauttiakin niistä ihan eri tavalla vaikka ovatkin edelleen tietyllä tavalla rankoja?
Voisiko elämänhallinta syntyä meidän valinnoistamme?