”Onnettomuusfobia” ja mustavalkoisuus, siinäkö onnen salaisuudet?

    Jos pitäisi keksiä uusi diagnoosi suuremmalle osalle länsimaalaisista ihmisistä, mitä se olisi? Miltä kuulostaisi ”onnettomuusfobia” eli onnettoman elämän pelko?   Palvommeko niin sokeasti onnellisuutta ja tavoittelemme täydellistä onnea ja tyytyväisyyttä, että tulemme sokeaksi sille, että todellisuudessa elämä onkin myös kurjuutta täynnä. Joko emme halua sitä nähdä tai kuulla, tai vellomme siinä, kuinka huonosti…